Mutta ajattelin tulla vähän kirjoittamaan omia ajatuksia tännekin... Eli...
Joskus on vaan sellainen olo että ketään ei kiinnostaisi mitä mulla olisi sanottavaa tai mikä mieltä painaa. Joskus on vaan sellainen olo ettei ympärillä olisi ketään, vaikka todellisuudessa ympärilläni olisi monia tärkeitä ihmisiä. Joskus vaan tuntuu siltä, kuin olisin aivan yksin... Sitä vaan aina toivoo, että kun joku osaisi lukea minua kuin avointa kirjaa. Kun joku joskus ymmärtäisi tismalleen mitä olen sanonut. Se ärsyttää kun kertoo ja toinen ymmärtää väärin. Aika on mennyt tosi nopeasti, mutta silti niin hitaasti eihän siitä ole kun noin 9kk aikaa... Tiedän tämä kuulostaa hieman sekavalta, mutta kun en osaa pukea kaikkia ajatuksiani täydellisiksi lauseiksi ja samalla ymmärrettäväksi tekstiksi.
''Sinun täytyy oppia sanomaan ei tuntematta syyllisyytä siitä. Rajojen asettaminen ei ole itsekkyyttä. Sinun on opittava kunnioittamaan, että pitämään itsestäsi.''
Jotkut pitävät tekstiäni ja ajatuksiani ehkäpä säälittävinä ja toiset ymmärtävät. Joten toivoisin, että edes yrittäisit ymmärtää tekstini tarinaa :)
Ei mulla sitten mitään muuta mielessä ollut. Nyt toivotan hyvää yötä ja kauniita unia !
